Mun viimenen viikko on ollut pelkkää itkua ja epätoivoa ja kaikkea siltä väliltä. Mä olen syönyt kuin possu, juonut alkoholia kuin juoppo, viilellyt niinkuin toissatalvena ja itkenyt kuin hullu. Mä olen saanut kuulla että mä en kelpaa muuksi paitsi kaveriksi, pidetty kuin paskaa ja mitä vielä. Kerrottu että mun lähellä on hyvä olla ja saatu mut itkemään heti sen jälkeen surusta ja riittämättömyydestä.
Tästä koko päivästä mä olen ollut sellaisessa olotilassa mitä joku voisi ehkä kutsua normaaliksi, ehkä tunnin. Muuten mä olen vain taistellut itkua ja väsymystä vastaan. Kun mä en vaan jaksa.
Ihmissuhteet on ehkä kamalinta maailmasta, heti mun jälkeen.
Mä laihdutan siihen saatanan 40kg vaikka mikä olisi. Mä olen laihtunut jo viisi. Ei enää paljoa jäljellä. Hyi että kun mä vihaan itseäni. Jos olisin laiha, niin ehkä kelpaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti