mitä se haluaa musta

Heipä hei, täällä taas armoton läski terve.

Peilistä katsoo suunnaton ihrakasa. Olen ällöttävä ja arvoton hullu. Maaninen ja vainoharhainen paska.

Tänään viiltelin pitkästä aikaa. Oli niin paha olla. Pelottavaa, ei edes tuntunut missään. Ei sattunut, ei kipua ei mitään. Yhtään mitään.

Onko lukijoita enää paikalla? Olen pahollani että olen laiska. Anteeksi.

bells

Ding dang dong mä laulan pääni sisällä. Tulen hulluksi ja sekoan ding dang dong.

Olen pari viikkoa, eli blogihiljaisuuden ajan syönyt melkein normaalisti. Ding olen lihava.

Pää on tyhjä kun ei laske kaloreita ja mieti ruokaa ja liikuntaa. Dang olen läski.

Ding dang dong kun haluan olla laiha.

Dong kun tulen mökkihöperöksi.

Ding kun olen istunut vain sisällä.

Kellot soimaan, en ole syönyt tänään mitään yhden jälkeen.

Ding dang ja dong hulluudelle.

please say that you understand

Mua ahdistaa ja pelottaa. Mä oksensin tänään taas. Se tuntu likaisella tavalla hyvältä. Mä vihaan itteäni, miksi mä olen tälläinen lihava läski lehmä. Ja kaiken tän lisäksi, mä kerroin eilen yhdelle kaverille jotain tästä mun syömisvammailusta. Nyt kaduttaa. Ja itkettää. Oliko sen arvoista?

Mitään tässä elämässä mä en enää halua, kuin olla laiha. Kaunis, pienin ja täydellisin. Tahdon kelvata kenelle tahansa.

Toiseksi eniten mä haluan kuolla. Mä olen niin väsynyt ihan kaikkeen. Mä olen väsynyt vihaamaan itseäni ja ruokaa.

i'm falling to pieces

Mä itken taas, enkä mä jaksa tätä enää kauaa. Joo tietysti mä osasin, ja mun olis pitänyt odottaa tätä jo siitä helvetin hetkestä kun synnyin, mutta silti se vaan raastaa joka kerta yhtä paljon. Mä en tiedä mitä pahaa mä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, että mä ansaitsen tälläistä. Ei kukaan jaksa tätä paskaa aina vaan uudestaan ja uudestaan.

"...vaikka mun tunteet sua kohtaan on ehkä vaan voimistunu, niin oon silti samaa mieltä kun aikasemmin"

Okei, eli se mieli on sitä, että sä et halua mua. Ok, ok. Mutta kun mulla ei ole edes sen vertaa itsekunnioitusta tai edes itsesuojeluvaistoa, että mä sanoisin tolle jätkälle että

"Älä enää suutele mua. Koskaan. Älä sekota mun päätä aina vaan enemmän ja enemmän. Älä kerro mulle että mä olen söpö kun mä nukun, jos mä en voi olla sulle söpö aina. Älä ota mua teille yöksi, älä enää koskaan anna mun nukkua sun kainalossa."

Miksi vitussa tää sattuu näin ihan joka-vitun-ikinen-kerta. Alle kuukaudessa tää jätkä on saanut mut näin sekaisin. Siihen ei ole kukaan muu koskaan pystynyt.

It's nice to know that you were there
Thanks for acting like you cared
And making me feel like I was the only one
It's nice to know we had it all
Thanks for watching as I fall
And letting me know we were done

ja sä laulat pieniä lauluja hiljaisuudesta

Mun viimenen viikko on ollut pelkkää itkua ja epätoivoa ja kaikkea siltä väliltä. Mä olen syönyt kuin possu, juonut alkoholia kuin juoppo, viilellyt niinkuin toissatalvena ja itkenyt kuin hullu. Mä olen saanut kuulla että mä en kelpaa muuksi paitsi kaveriksi, pidetty kuin paskaa ja mitä vielä. Kerrottu että mun lähellä on hyvä olla ja saatu mut itkemään heti sen jälkeen surusta ja riittämättömyydestä.

Tästä koko päivästä mä olen ollut sellaisessa olotilassa mitä joku voisi ehkä kutsua normaaliksi, ehkä tunnin. Muuten mä olen vain taistellut itkua ja väsymystä vastaan. Kun mä en vaan jaksa.

Ihmissuhteet on ehkä kamalinta maailmasta, heti mun jälkeen.

Mä laihdutan siihen saatanan 40kg vaikka mikä olisi. Mä olen laihtunut jo viisi. Ei enää paljoa jäljellä. Hyi että kun mä vihaan itseäni. Jos olisin laiha, niin ehkä kelpaisin.

...

Joo tiedän, postaus heti postauksen perään. Mutta mua ahdistaa eikä mulla just nyt ole ketään kelle puhua. Mä olen hullu.

Mä ajattelen, että kun toi jätkä kertoo mulle kuinka se pitää musta, se vaan vakuuttelee itselleen että se on päässyt yli exästään. Ei olisi eka kerta mulle kun mä kamala sinisilmäinen kakara uskon.

Tai sitten niillä on joku juoni. Ne haluaa huijata mua. Ne haluaa mulle pahan olon. Ne haluaa että mä sekoan tähän juuri nyt ja että mä olen heikko ja teen jotain. Ne haluaa vaan pahaa. Ne haluaa satuttaa.

Miten kukaan voisi edes koskaan rakastaa mua, kun mä en edes itse siihen pysty.

Mun on kylmä ja taas kerran mä haluan vaan kuolla tähän paikkaan. Mä en kestä olla minä.

i don't know

Mä olen ihastunut, ihastus on ihastunut muhun, mä olen laihtunut viikossa neljä kiloa ja mua itkettää surusta ja väsymyksestä. Taas mä hoen pään sisällä sitä "vahvat tytöt ei itke, vahvat tytöt EI itke!!"

Mä tunnen oloni niin LIHAVAKSI, RUMAKSI ja ARVOTTOMAKSI. Ei se mua kauaa jaksa.

Mutta tämän ihastuksen katkera ja skitso exä nyt vihaa mua. Se puhuu musta paskaa ja se tekee kaikkensa että tästä meidän jutusta ei tuu mitään. Joten, koska mä en nyt oikein voi viillellä, mä olen syömättä. Kipu kuin kipu, ei väliä. Paitsi että syömättömyydellä mä myös laihdun ja olen ehkä muutaman kilon täydellisempi.

Tänään mä olen syönyt _yhden_omenan_ja_½l_fun_light_mehua_. Ja kävin puolentoistatunnin lenkillä, väänsin vatsoja ja vähän x-hyppyjä. Tosin mä olen valehdellut tänään liikaa. "Joo mä söin kotona, joo mä söin mummulla, joo mä söin kaverilla...." Mua itkettää tajuta miten helppoa tää on. Vielä.

Mä en uskalla mennä nukkumaan, koska mua pelottaa että unissani mä lihon. Paisun. Tai herään, ja tajuan että tää kaikki on ollut pelkkää unta. Mä pelkään niin paljon.